Nyt alkaa omatunnon kolkutus vähenemään. Jälkeä on ehditty taas ajaa ja esineilmaisut alkaneet lupaavasti, joten eiköhän asetetut tavoitteet tule jäljen osalta saavutettua ennenkuin jäädään talviteloille. Viimeksi kun Murun kanssa oltiin mökillä niin ehdittiin harrastaa myös kalastamista. Saaliiksi kaksi haukea, joista toinen lähemmäs pari kiloinen ja parikymmentä ahventa. Oli meinaan rapea olo kun pääsi heti herättyä kokemaan katiskat ja pyöräyttämään ahvenet aamiaiseksi pannulla.

Karhuja ei onneksi näkynyt vaikka onhan ne keskustastakin niitä taksiaseman nurkalta joutuneet hätistelemään. Olikohan kyseinen tapaus ollut Simo Hurtassa istumassa kun oli ollut niin agressiivinen vai oliko joku etuillut taksijonossa? Mökin rannassa kaikki 7 joutsentakin oli tallella ja poikasia ei enää erottanut aikuisista, olivat niin paljon kasvaneet. On se aina vaan vaikeampaa Pökötin nokka kääntää kohti etelään. No, tulee vielä joskus vastaan sekin päivä kun pääsee asettumaan aloilleen jonnekkin päin Pohjois-Karjalan korpea.

Kyllä sitä vähän ajattelee kun koiralleen lempinimiä antaa. Murulla niitä on toistakymmentä kuten tyttö, prinsessa, pimu, pimpukka ja pimpero. Jälkimmäiset ovat jotenkin saaneet muotonsa pimusta ja ne vaan tulee suusta ihan luonnostaan sen enempiä ajattelematta ja paikasta riippumatta. Voitte vaan kuvitella oonko joutunut välillä häpeämään kun puhe on kääntynyt koiriin ja olen alkanut selostamaan oman pimperoni tekemisiä.

Linnun metätyskin loppuisi taas parin viikon päästä. Tänä syksynä sitä ei ole vielä tullut käytyä losottelemassa vaikka teertä tuntuu olevan mettä täynnä. Ei kai se auta kun alkaa suunnitella reissua mökille ja lähteä Murun kanssa mettiin kulkemaan joko pyssyn tai sitten vain kameran kanssa. Marjoja on turha mennä etsimään, niitä ei tänä vuonna löydy kuin korkeintaan torilta ja tämähän se on yksi suurimmista syistä miksi karhut pyörii pihoissa eikä korven kätköissä.

Ai niin, viimeksi kun oltiin pimperon kanssa Lieksassa niin tapasin eräkirjailija Martti Väisäsen myymässä kirjojaan Oltermannissa. Martti on mielestäni tämän hetken suomen paras eräkirjailija ja kirjahyllystä löytyy hänen kaikki teoksensa. Martilla oli ilmestynyt uusi kirja nimeltään Karhujen maa, joten pitihän se ostaa samantien ja kaupanpäälle tuli nimmarit. Ei turha reissu, ei.

Siis nokka kohti Lieksaa vaikka jalansuten.

- Harri & Muru

Kesälomat vietetty

No niin, lomat on vietetty ja tuli Murun kanssa pistettyä mökki pystyyn Lieksaan. Karhu oli kulkenut kivenheiton päästä mökistä keskellä päivää, jonka jälkiä sitten käytiin tytön kanssa pällistelemässä. Käytiin rakennuspuuhien välissä kerran tottistelemassa, mutta muuten keskityttiin rakentamiseen, johon koko loma sitten menikin.

Hävettää oikein miten vähän jälkiä tänä kesäna on ajettu, mutta onhan tässä vielä pitkä syksy aikaa korjata tilanne. Mitäpä tässä selittelemään vaan nokka kohti peltoa, ei tästä muuten tule mitään.

Kesää kohti

Talvi takana ja kevät edennyt jo melkein kesäksi. Tuli heti kevään kynnyksellä myyytyä tai oikeastaan vaihdettua moottoripyörä mönkijään. Murun kanssa ollaankin sitten kesää varten kuntoa tehty mönkkärin avustuksella ihan tosissaan. Muru hikoillut ja minä palellut nokka huurteessa Polariksen sarvissa.

Talven aikana tottista pyrittiin tekemään 1-2 kertaa viikossa ja aika hyvin tässä onnistuttiinkin pois lukien kovat pakkasjaksot, jolloin pällisteltiin toisiamme takan edessä. Puruista tuli pidettyä taukoa tammi-maaliskuun osalta. Purut korkattiin tauon jälkeen viime perjantaina Tuukan johdolla. Hyvät treenit Tuukka taas tekikin (niinkuin on aina tehnyt) ja tästä on Murun kanssa hyvä jatkaa.

Jälki korkataan alustavan suunnitelman mukaan vasta parin-kolmen viikon päästä. Viimevuonna jälki jäi mielestäni hyvälle mallille eli pituutta alkoi olla reilun ykkösen verran, kulmia 6-8 ja makupaloja harvennuttu n. 60% jäljeltä. Jälkiä tuli tehtyä karvan yli 100 kpl ja edettiin koko ajan rauhallisesti eteenpäin ilman takapakkeja. Tästä suuret kiitokset Tuukalle, jonka ohjeiden mukaan on pyritty jälkiä tekemään ja mielestäni aika hyvin onnistuttiin. Tänä vuonna otetaan uudet alustat ja esineet työn alle ja katsotaan miten homma etenee. Mikä parasta niin tänä vuonna ei tarvitse enää tallailla perse pystyssä kokoajan:-)

Vappua odotellessa...wroom, wroom